Eli päätin blogini uudelleenstarttaamisen kunniaksi liittyä 24 kirjaa omasta hyllystä -lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea 24 lukematonta kirjaa omasta hyllystä 1.12.2013 mennessä. Tämä lienee määrältään juuri sopiva minulle, isompia kirjavuoria en uskalla lähteä ensi vuoden aikana kipuamaan kun osa kirjoistani on sangen pullukoita tai vieraskielisiä. Jos pystyn enempään, niin sen parempi. Jos luen tämän listan ulkopuolelta niin merkitsen senkin, mutta yritän pystyä ainakin nämä tai melkein kaikki näistä lukemaan. Lajittelen niitä vähän tässä listassani, jotta tulee luettua tasapuolisesti erilaisia kirjoja hyllystäni. Luettelen tähän myös ne kirjat, jotka eivät kuulu tämän blogin varsinaiseen aiheeseen mutta jotka silti toivon lukevani ensi vuoden aikana.
Romaanit/lyhytproosa
Suomen kielellä (tarkoittaa millä kielellä kirjan omistan, ei sitä mikä sen alkuperäinen kieli on)
1. Juhani Aho: Rautatie
2. Alexandre Dumas: Velisurmaajat
3. E.T.A. Hoffmann: Paholaisen eliksiirit
4. A.E. Ingelius: Harmaa linna
5. Zsigmond Móricz: Pysy hyvänä kuolemaan asti
6. Amélie Nothombe: Antikrista TAI jokin muu hyllyssäni odottava nykykirjallisuuden edustaja (muita vaihtoehtoja Vikram Seth: Rakkauden musiikki, Tuomas Kyrö: Miniä tai Jess Richards: Snake Ropes)
7. Sir Walter Scott: Lammermoorin morsian
8. Z. Topelius: Talvi-iltain tarinoita 1
9. Z. Topelius: Talvi-iltain tarinoita 2 (voin korvata myös jollain muulla omistamallani Topelius-niteellä nämä tai jomman kumman näistä, Talvi-iltain tarinoiden ykkösosaa vain olen jo aloittanut)
Englannin kielellä
10. George R.R. Martin: A Feast for Crows
11. Pascal Mercier: Night Train to Lisbon (minulla on tämä myös
saksankielisenä äänikirjana, joten kunhan jommankumman saan
luettua/kuunneltua)
12. L.M. Montgomery: Anne of the Ingleside (en ole jostain syystä tätä saanut luettua, kun nämä Anna-sarjan täyteosat eivät ole minua yhtä paljon innostaneet kuin ne Montgomeryn alun perin kirjoittamat)
13. R.L. Stevenson: Doctor Jekyll & Mr Hyde
Ranskan kielellä
14. Stendhal: La Chartreuse de Parme
Saksan kielellä
15. Peer Meter und Barbara Yelin: Gift
Unkarin kielellä
16. Szabó Magda: Álarcosbál (tämä on jo aloitettu, mutta unkariksi lukeminen on sen verran hidasta että saa silti mennä mukaan haasteeseen)
Näytelmät
17. Friedrich von Schiller: Maria Stuart (saksaksi, katsotaan miten käy!)
18. Oscar Wilde: An Ideal Husband
Tietokirjat
19. Jacqueline Dauxois: Charlotte Corday TAI jokin muista ranskankielisistä Ranskan vallankumous -elämäkerroistani (hyllystä löytyy myös Madame Roland - ja Saint Just -elämäkerrat)
20. Egon Friedell: Uuden ajan kulttuurihistoria 1 (mieluiten kaikki osat, mutta aloitetaan nyt edes tuosta ykkösestä)
20. John Griffiths: Tea - a history of the drink that changed the world
21. Matti Klinge: Idylli ja uhka - Topeliuksen aatteita ja politiikkaa
22. Kate Simon: Renessanssi-ihmisiä
23. Katrin Unterreiner: Kronprinz Rudolf: Mythos und Wahrheit
24. Ralph Waldo Emerson: Luonto
Yritän kyllä lukea enemmänkin omasta hyllystäni, mutta jospa en listaa muita kuin nämä jotka nimenomaan pyrin lukemaan ennen ensi joulukuun alkua. Listan silti bonuksena myös muut omasta hyllystä lukemani kirjat, erikseen siellä jo olleet ja tämän vuoden aikana ostetut. Sekä saksaksi, ranskaksi että unkariksi tahdon lukea useampia kuin nuo luettelemani kirjat, mutta en aio määritellä etukäteen mitkä kirjat luen. En tätäkään listaa aio kuolemanvakavasti ottaa, mutta olkoon se ohjeena siihen mitkä lukemattomat kirjat ainakin mielelläni lukisin. Ainakin toistaiseksi tunnelma on "jee, vihdoinkin saan pistettyä itseni lukemaan nämä!" Katsotaan miten käy - tänä vuonna luin yhteensä 40 kirjaa kokonaan, joten jos ensi vuonna pääsen vastaaviin lukemiin, tämän haasteen toteuttaminen tarkoittaisi että luen yli puolet omasta hyllystä. Kun päämääränä on kirjastosakkojen vähentäminen ja omien lukemattomien kirjojen lukeminen, se kuulostaa ihan hyvältä.
Kirjablogi, joka keskittyy vanhoihin kirjoihin, historiallisiin romaaneihin ja historiankirjoihin.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Takaisin blogiin ja lukuhaasteita
Kuten allaolevasta kirjoituksesta käy ilmi, en sittenkään ole hylännyt kokonaan tätä blogia vaikka en ole tänne moneen kuukauteen mitään kirjoittanut. Syynä on ollut lähinnä työni, joka on ollut todella uuvuttava ja jossa lisäksi istun riesaksi asti tietokoneen ääressä. On tullut vähän huonosti jaksettua tehdä koneella mitään muuta kuin omaa luovaa kirjoittamistani (siinäkin muistikirja ja kynä ovat olleet mieleen) ja välillä vähän sähköpostia ym. Kuitenkin haluaisin yrittää ylläpitää kirjablogia, joten kokeillaanpa uudestaan. Luulen kumminkin, että minun pitää ajatella hommaa jotenkin uusiksi, sillä olen tainnut huomaamattani ottaa hieman liian suuria paineita siitä, kuinka pitkiä ja analyyttisia kirjoitusten pitää mielestäni olla. Vaikka se johtuukin osittain vain siitä, että minä en jotenkin osaa kirjoittaa muuten kuin pitkästi, ja analysointikin tulee kovin itsestään. Mutta jotenkin minun pitäisi osata ajatella niin, että tänne voi kirjoittaa myös lyhyesti ja kevyesti eikä jokaisen kirjoituksen tarvitse olla varsinainen kirja-arvio eikä varsinkaan viimeiseen asti hiottu.
Näin ollen:
- saatan kirjoittaa tänne alunperin ilmoitetun aiheen lisäksi myös yleisesti kirjoista, lukemisesta, historiasta ja muusta kivasta
- en välttämättä kirjoita kaikista lukemistani kirjoista (tänä vuonna en totisesti ole sitä tehnyt), ja toisaalta saatan kirjoittaa muistakin kuin blogin varsinaiseksi aihepiiriksi ilmoittamistani historian- ja historiallisista sekä vanhoista kirjoista
- arviot saavat olla myös pieniä ja lyhyitä, vaikka välttämättä en siihen ikinä pystykään
Ajattelin näin vuoden päättymisen kunniaksi osallistua pariin haasteeseen ensi vuonna. En tosin varmaan kaipaa yhtään enempää stressiä ja määrättyjä tavoitteita, mutta nämä täsmäävät aika hyvin sen kanssa mitä muutenkin haluan tehdä, joten "virallinen" haasteeseen osallistuminen lähinnä muistuttaa minua siitä. Ja toisaalta ei se nyt iso juttu ole jos en onnistukaan, vaan lähden tähän vain "kokeillaan jos"-meiningillä.
Ensinnäkin, koska minulla on oikeastaan kirjojenostokielto ennen kuin saan kohtuullisen monta omassa hyllyssäni jo olevaa kirjaa luettua, osallistun 24 kirjaa omasta hyllystä -haasteeseen. Valitsen kohta ne omat kirjat jotka aion yrittää ensi vuoden aikana lukea, ja listaan ne erikseen.
Toiseksi voisin osallistua Kansankynttilöiden kokoontumisajot -haasteeseen, jossa pitää lukea tietokirjoja ja mieluummin useammasta eri kategoriasta. (Huom. Linkki vie Haastavaa lukemista -blogiin, koska en nyt saa alkuperäisen haasteen tehnyttä blogia auki.) Ensimmäinen taso eli "sytkäri" ei liene minulle vielä haaste, koska historiankirjoja tosiaan luen ihan ilokseni ja toisaalta harrastan käsitöitä, joten kaksi kategoriaa ja kolme kirjaa täyttynee ihan noin vain. Sen sijaan voisin ottaa tavoitteekseni korkeimman tason eli hehkulampun, jolloin pitää lukea 9 tietokirjaa 4 eri kategoriasta - siinä täytyy minunkin jo tehdä muutakin kuin lukea historiaa ja virkata! Ja koska olen halunnut lukea monipuolisemmin, tämä sopii mainiosti. Laitan näille haasteille omat sivunsa tai jotain tänne blogiin.
Ja nyt lopetan lukuhaasteiden selailun ennen kuin liityn vielä useampaan.
Näin ollen:
- saatan kirjoittaa tänne alunperin ilmoitetun aiheen lisäksi myös yleisesti kirjoista, lukemisesta, historiasta ja muusta kivasta
- en välttämättä kirjoita kaikista lukemistani kirjoista (tänä vuonna en totisesti ole sitä tehnyt), ja toisaalta saatan kirjoittaa muistakin kuin blogin varsinaiseksi aihepiiriksi ilmoittamistani historian- ja historiallisista sekä vanhoista kirjoista
- arviot saavat olla myös pieniä ja lyhyitä, vaikka välttämättä en siihen ikinä pystykään
Ajattelin näin vuoden päättymisen kunniaksi osallistua pariin haasteeseen ensi vuonna. En tosin varmaan kaipaa yhtään enempää stressiä ja määrättyjä tavoitteita, mutta nämä täsmäävät aika hyvin sen kanssa mitä muutenkin haluan tehdä, joten "virallinen" haasteeseen osallistuminen lähinnä muistuttaa minua siitä. Ja toisaalta ei se nyt iso juttu ole jos en onnistukaan, vaan lähden tähän vain "kokeillaan jos"-meiningillä.
Ensinnäkin, koska minulla on oikeastaan kirjojenostokielto ennen kuin saan kohtuullisen monta omassa hyllyssäni jo olevaa kirjaa luettua, osallistun 24 kirjaa omasta hyllystä -haasteeseen. Valitsen kohta ne omat kirjat jotka aion yrittää ensi vuoden aikana lukea, ja listaan ne erikseen.
Toiseksi voisin osallistua Kansankynttilöiden kokoontumisajot -haasteeseen, jossa pitää lukea tietokirjoja ja mieluummin useammasta eri kategoriasta. (Huom. Linkki vie Haastavaa lukemista -blogiin, koska en nyt saa alkuperäisen haasteen tehnyttä blogia auki.) Ensimmäinen taso eli "sytkäri" ei liene minulle vielä haaste, koska historiankirjoja tosiaan luen ihan ilokseni ja toisaalta harrastan käsitöitä, joten kaksi kategoriaa ja kolme kirjaa täyttynee ihan noin vain. Sen sijaan voisin ottaa tavoitteekseni korkeimman tason eli hehkulampun, jolloin pitää lukea 9 tietokirjaa 4 eri kategoriasta - siinä täytyy minunkin jo tehdä muutakin kuin lukea historiaa ja virkata! Ja koska olen halunnut lukea monipuolisemmin, tämä sopii mainiosti. Laitan näille haasteille omat sivunsa tai jotain tänne blogiin.
Ja nyt lopetan lukuhaasteiden selailun ennen kuin liityn vielä useampaan.
Ferenc Molnár: Koulupoikia (ja kirjoittajan paluu blogilleen)
(Sain yhtäkkisen inspiraation kirjoittaa taas tänne tämän
kirjan luettuani. Leikitään että en ole ollut kirjoittamatta puoleen vuoteen,
jooko?)
Ferenc Molnárin Koulupoikia (A Pál utcai fiúk) ilmestyi vuonna
1907 ja kertoo koulupoikien leikeistä 1800-luvun lopun Budapestissa – ja siitä,
kuinka leikkeihin sekoittuu vakavampi, katkerampi sävy ja ne johtavat kipeästi
kohti aikuisuutta. En halua paljastaa varsinaista juonta, kerron vain että
alkuasetelmassa Pál-kadun (kirjassa suomennettu Paavalinkaduksi) poikajoukko
ryhtyy puolustamaan "grundiaan", eli leikkipaikkanaan toimivaa tyhjää
tonttia, kilpailevaa poikaporukkaa vastaan. Johtajana heillä on rohkea, älykäs
ja oikeudenmukainen János Boka, ja poikien joukossa on kaikenlaisia
persoonallisuuksia kuten keikarimainen ja tyylikäs Csele, toistensa kanssa
alati nahistelevat Barabás ja Kolnay, kookas ja viheltelevä Csónakos – ja Ernő
Nemecsek, pieni, vaalea ja kiltti poika, joka on oikeastaan kirjan päähenkilö,
ja omalla tavallaan osoittautuu pojista sankarillisimmaksi.
Koulupoikia on
mukaansatempaava ja lumoava kirja, enkä yhtään ihmettele että sitä luetaan
edelleen yli sata vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Molnárin kirjoittamistavalla
on jokin erityinen taito imaista lukija (ainakin minut) suoraan tapahtumien
keskelle niin että kaikki tuntuu yhtä elävältä kuin jos se todella tapahtuisi
ympärillä. Tarina on toisaalta yksinkertainen kertomus taisteluleikistä joka
saa odotettua dramaattisemman käänteen. Toisaalta siitä löytyy monia tasoja ja
lukija voi pohtia, mitä tapahtumat kertovat ihmisestä, lapsista ja
aikuistumisesta ja elämästä ylipäätään. Tällainen täydellisen kirjan minusta
pitää ollakin, toisaalta viihdyttävä ja tunteisiin vetoava kertomus ja
toisaalta jotain, jota voi halutessaan ajatella vaikka kuinka paljon. Pienestä
kirjasta saa irti vaikka mitä.
Koulupoikia
julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1913 Matti Kivekkään
suomennoksena. Nyt Outi Hassi on suomentanut kirjan uudestaan. En ole lukenut
Kivekkään suomennosta, sillä ennen kuin aloin lukea sitä, sain kuulla että uusi
suomennos on tulossa, ja päätin lukea sen ensiksi. Mitä olen selailemalla
vertaillut näitä kahta suomennosta, vaikuttaa Hassi kuitenkin tehneen kielestä
nykylukijalle luettavampaa - menettämättä sinänsä Molnárin omaa tyyliä - ja
korjanneen joitain virheitä. Huomattavinta on se, että toisin kuin Kivekäs,
Hassi on säilyttänyt poikien nimet alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Kivekkään
suomennoksessa kun valittiin sangen kummallisia ratkaisuja, joissa osa nimistä
oli muutettu (sinänsä täysin ymmärrettävistä syistä) kirjoitusasultaan
suomalaiselle helpommin lausuttaviksi (esim. Kolnay -> Kolnai, Pásztor -
> Pastor), mutta osa nimistä oli muutettu kokonaan toisiksi, mutta edelleen
unkarilaisiksi nimiksi. Cselestä oli tehty Tibor (mikä tietääkseni on etunimi
kun poikia puhutellaan tässä yleensä sukunimillä, vaikka voivathan etunimet
välillä olla sukunimiäkin), Csónakosista Katona ja erityisen kummallisesti
oli päähenkilölle, pienelle vaalealle Nemecsekille, annettu täysin erilainen nimi Török
(jonka merkitys vieläpä on "turkkilainen" eli ei kovin hyvin henkilön ulkonäön ja olemuksen kuvauksen kanssa täsmäävä).
On sinänsä ymmärrettävää, että lastenkirjaksi tarkoitetun
kirjan nimiä muutettiin helpommin lausuttaviksi suomalaisille, etenkin kun
tällainen oli tyypillistä käännöskirjallisuudelle muutenkin silloin. Mutta
minusta on hyvin kummallista muuttaa monien keskeisten henkiöiden nimet täysin
tunnistamattomaksi mutta silti sinänsä edelleen unkarilaisiksi nimiksi. Silloin
kirjasta ei voi edes keskustella muunkielisen version lukeneiden kanssa, ja
lisäksi nimien merkityksestä saattaa sanakirjan omistaville tulla mielleyhtymiä
joita alkuperäinen kirjailija ei ole ollenkaan tarkoittanut. Lukijahan ei
aavista, että käännöksen unkarinkieliset nimet eivät ole samoja nimiä kuin
alkuperäisteoksessa oli.
Muuten Kivekkään suomennustyö oli varmasti ansiokasta tämän
romaanin saattamisessa suomenkielisten lukijoiden ulottuville niin pian
ilmestymisen jälkeen. Olen kuitenkin iloinen, että nyt romaani on suomennettu
uudestaan oikeilla nimillä ja sain itse lukea tämän version ensiksi. Unkaria
osaamattomille on lopussa nimien ääntämisohjeet. Kadun- ja paikannimet Hassi
taas on suomentanut, mutta niiden alkukieliset versiot löytyvät niin ikään
kirjan lopusta.
Tosin huomasin unkarinkieliseen versioon verratessani (niin,
osaan unkariakin, en vain niin hyvin että olisin saanut itseäni lukemaan kirjaa
ensiksi sillä kielellä), että joitain pieniä asioita on jätetty pois, ehkä
muutettukin – ilmeisesti lasten- ja nuortenkirjoissa katsotaan edelleenkin
voitavan ottaa enemmän vapauksia käännettäessä, vaikka kirja on myös ajaton
klassikko josta kaikenikäiset voivat nauttia.
Parhaita kirjoja joita olen tänä vuonna lukenut. Suosittelen
lämpimästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)