Marina Fiorato: The Venetian Contract

Marina Fioration The Venetian Contract (julkaistu 2012,  kustantaja John Murray) sijoittuu renessanssiajan Venetsiaan ja Konstantinopoliin. Nuori turkkilaisnainen Feyra, joka toimii sulttaanin haaremin naisten epävirallisena lääkärinä, päätyy yllättävien tapahtumakulkujen kautta Venetsiaan, jossa kauhistuttava ruttoepidemia puhkeaa. Feyra yrittää auttaa ruttouhreja oman tietämyksensä avulla ja samalla pitää piilossa turkkilaisen syntyperänsä, joka aiheuttaa kauhistusta ja vihaa venetsialaisissa. Samalla nuori venetsialainen lääkäri Annibale taistelee vanhakantaisia lääkäreitä ja heidän taikauskoisia perinteitään vastaan löytääkseen niin ikään parannuksen ruttoon. Venetsian il Doge, Sebastiano Vernier, puolestaan määrää arkkitehti Palladion rakentamaan upean katedraalin, jotta Jumala säästäisi Venetsian kansan tältä vitsaukselta. Kaikkien näiden tiet kohtaavat, ja itä ja länsi pystyvät opettamaan toisilleen uutta.

Pidin tästä kirjasta valtavasti. Fiorato kirjoittaa todella hyvin, juoni kulkee sujuvasti ja samalla hän onnistuu loihtimaan esiin renessanssiajan maailman runsaine, elävine ja todentuntuisine yksityiskohtineen. Hän on totisesti tutkinut ajasta ja paikasta muutakin kuin tutut kliseet ja onnistuu taitavalla kirjoittamisellaan viemään lukijan toiseen aikaan ja paikkaan aivan kokonaan. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja myös tarinan romanttinen puoli (sellainenhan tässä on, en spoilaa ihan valtavasti näin sanomalla kun takakannessakin lukee enemmän) toimii hyvin ja uskottavasti. Siihen olisin tosin ehkä kaivannut vielä vähän enemmänkin kehittelyä. Feyra on todella mielenkiintoinen sankaritar, joka ei tunnu yhtään kliseiseltä siitä huolimatta, että on nykyisille historiallisille romaaneille tyypillisesti vahva ja älykäs ja kaunis nainen jolla on jotain erityistä (Feyran tapauksessa lääkärintaidot). Tykkään myös siitä, miten tässä on tuotu mukaan Ottomaanien valtakunta ja islamilaisessa maailmassa tuolloin Eurooppaa korkeampi tieteen ja taiteen taso. Sekä Venetsian että ottomaanien kulttuuria kuvaillaan rehellisesti, tuoden niin kauniit kuin inhottavatkin puolet esille. Olisin kyllä tykännyt, jos Konstantinopolissa olisi vietetty vähän enemmänkin aikaa.

Vaikka tautien historia ei ehkä useimpien mielestä ole mitenkään hohdokkain aihe, niin todellisuudessahan taudeilla on ollut melkoinen merkitys historiassa ja ihmiselämässä, ja Fiorato tekee taistelusta ruttoa vastaan yhtä kiehtovan kuin jonkin eeppisen fantasiaromaanin taistelut Suurta Pahaa vastaan. Vaikutelmaa vielä lisäävät satunnaiset viittaukset ilmestyskirjaan hevosineen. Johtuu ehkä osittain siitä, etten tunne renessanssia, Venetsiaa ja Ottomaanien valtakuntaa ollenkaan yhtä hyvin kuin vaikka 1800-luvun Eurooppaa, mutta minulle tuli todella vahvasti samanlainen olo kuin jotain todella hyvää fantasiaromaaniakin lukiessa. Sillä erotuksella että tämä kertoo sellaisista historian asioista jotka ovat tapahtuneet, vaikka juuri Feyraa ja Annibalea ei ehkä ollutkaan olemassa (Palladio sen sijaan on historiallinen hahmo).

Minua tosin hämmensi se, että olen siinä käsityksessä että rutto yleensä tappoi todella nopeasti, korkeintaan muutamassa päivässä, mutta tässä tuli joissain kohdissa sellainen vaikutelma, että ruttosairaat potivat tautiaan todella pitkiäkin aikoja. En tiedä, luinko ne kohdat vain huonosti tai onko Fiorato ilmaissut jotkin asiat epäselvästi niin että sellainen vaikutelma tuli hänen tarkoittamattaan. Mutta jos 1500-luvun lopulla on rutto saattanut kestää myös pitkään, niin olisi ollut hyvä tuoda se selvästi tekstissä esillä, koska yleinen käsitys lienee sama kuin minullakin eli että rutto tappaa äkkiä. Fiorato vaikuttaa yleisesti ottaen tehneen tutkimuksensa hyvin, joten varmaan hänellä tässäkin on oikea tieto. Ehkä joskus perehdyn itse asiaan niin hyvin että tiedän miten ruton keston laita oli, ja jos joku tietää minua paremmin niin saa valistaa!

Joka tapauksessa aivan upea historiallinen romaani, ja nyt haluan kyllä lukea Fioraton muitakin kirjoja. Ja lukea lisää renessanssista.